Valtaosa työssäkäyvistä voi tehdä ainakin jonkin verran etätöitä, ja 44 prosenttia tekee etätyötä vähintään kerran viikossa. Elinkeinoelämän valtuuskunta Evan Arvo- ja asennetutkimuksen mukaan pääosin työpaikalla työskentely on kuitenkin yhä yleisin työnteon muoto.

Evan tutkimuksesta analyysin kirjoittanut Kauhanen kertoo, että 22 prosenttia vastaajista haluaisi työskennellä kokonaan etänä ja kolmasosa olisi mieluiten työpaikalla. Valtaosalle hybridityö olisi mieluisin vaihtoehto. 43 prosenttia vastaajista työskentelisi mieluiten osan aikaa etänä. Sopivimmiksi etätyöpäiviksi vastaajat valitsivat perjantain ja maanantain.

– Etätyön keskeisenä etuna nähdään työn ja vapaa-ajan yhdistäminen. 70 prosenttia on sitä mieltä, että etätyöllä on myönteinen vaikutus siihen. Tämä on aika luontevaa, koska etätyössä työmatkat jäävät pois ja se mahdollistaa muutenkin joustavampaa elämää, Kauhanen kertoi Evan tilaisuudessa tiistaina.

Kauhasen mukaan tutkimusten perusteella ei ole yksiselitteistä, ovatko keskittymismahdollisuudet paremmat etätyössä.

– Moniin asioihin, jotka tulisivat työpaikalla hoidettua käytävillä tai kahvikoneen äärellä, täytyy varata palaveri. Lyhyet palaverit pirstaloivat työpäivää enemmän kuin silloin, jos tulisi työpaikalle, Kauhanen sanoo.

KIELTEISIÄ vaikutuksia etätyöllä nähdään erityisesti työyhteisön toiminnan kannalta. Yli puolet vastaajista katsoo etätyön heikentävän työpaikan sosiaalisia suhteita, ja yli neljä kymmenestä (43 %) arvioi sen heikentävän työyhteisön yhteishenkeä ja työilmapiiriä. Myös yhteistyön ja tiimityön toimivuuteen etätyön vaikutukset nähdään useammin kielteisinä (42 %) kuin myönteisinä (15 %).

Kauhasen mukaan etätyöllä voi olla kielteinen vaikutus erityisesti nuoriin, jotka eivät saa samanlaista yhteyttä kollegoihin etä- kuin läsnätyössä.

– Nuoret saavat vähemmän palautetta, he kehittyvät heikommin, kun he eivät opi samalla tavalla vanhemmilta kollegoiltaan. Tämä on sellainen asia, johon organisaatioissa olisi varmasti hyvä kiinnittää huomiota.

Evan aineistossa ei tutkittu sitä, millaisia haasteita johtamiselle etätyö asettaa, jotta siitä saadaan niin sanotusti tehot irti, mutta Kauhasen mukaan kysymys on olennainen.

– Jos katsotaan etätyön hyviä ja huonoja puolia ja sitä, miten niitä voidaan hallita, niin kyllä niitä johtamisella ja asianmukaisilla tietojärjestelmillä pystytään parantamaan. Vaikka kaikista haasteista ei ehkä päästä eroon, niin niiden vaikuttavuutta voidaan pienentää merkittävästi, kun niihin oikeasti kiinnitetään huomiota, Kauhanen sanoo.

Olennaista Kauhasen mukaan on löytää keinot, jotka omaan organisaatioon parhaiten sopivat.

EVAN tilaisuudessa käydyssä keskustelussa Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Annina Ropponen nosti esiin johtamisen ja työyhteisön merkityksen erityisesti nuorten kohdalla. Hän muistutti, että korona-aikana opiskeltiin etänä ja nyt työelämään on tullut ja on tulossa sukupolvi, joka siirtyy käytännössä etäopinnoista etätyöhön.

– Mikä on heidän kykynsä tehdä old school -tyyppisesti töitä – että tullaan aamulla työpaikalle, keitetään kahvit, tehdään työt ja lähdetään pois? Hehän ovat tottuneet ihan muuhun. Tätä olemme pallotelleet, että ollaanko työpaikoilla valmiita näihin nuoriin, Ropponen sanoi.

Hän huomauttaa, että korona-ajasta tehdyissä tutkimuksissa paljastuu, että etätyöhön sopeutuminen oli aikoinaan helpompaa vanhemmille työntekijöille kuin nuorille. Tulos voi yllättää, mutta on lopulta melko helposti selitettävissä.

– Me vanhat tiesimme, keneltä me kysymme ongelmatilanteissa. Tiesimme ne it-tyypit, joille soittaa, kun joku värkki ei pelannut. Ovatko nuoret uskaltaneet soittaa sille vanhemmalle kollegalle, jonka he ovat tavanneet ehkä pari kertaa ennen kuin koronasulut tulivat, hän pohti.

Etätyön pulmista hän nosti esiin myös sen, ettei kellään ole mahdollisuutta valvoa, millaisissa olosuhteissa – fyysisesti ja henkisesti – etätyötä tehdään. Työergonomia ja kyky rytmittää työtä ja vapaa-aikaa voivat vaihdella paljonkin. Esimerkiksi perheellisillä etätyöpäivää rytmittää vaikkapa lasten kuljettaminen päiväkotiin ja kouluun, mutta nuorilta ja yksineläviltä tällainen puuttuu.

– Olen pohtinut, että onko meillä muhimassa pommi, johon liittyy tuki- ja liikuntaelinoireita, mielenterveyspulmia, ahdistusta ja unihäiriöitä. Ajattelen esimerkiksi nuoria. En ihmettele, että on vähän haastavaa, kun työ- ja vapaa-aika on yhtä mössöä vaikka siinä pienessä yksiössä. Se vaatii oman työn johtamista ja siihen meillä on jokaisella hyvin erilaiset kyvyt.

Evan Arvo- ja asennetutkimukseen, johon Kauhasen analyysi perustuu, vastasi 2038 henkilöä viime lokakuussa. Tulosten virhemarginaali on koko väestön tasolla 2-3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. Aineisto on kerätty Taloustutkimus Oy:n internetpaneelissa, josta tutkimusotos on muodostettu ositetulla satunnaisotannalla.